Boheemit Anarkistit

10. Rebekka Holi – omannäköinen elämä

Tässä 10. juhla jaksossa meillä on vieraana vuoden lauluntekijä Rebekka Holi. Inspiroiva, lahjakas ja huumorintajuinen Rebekka on muusikko ja näyttelijä.
Jaksossa tutustutaan siihen millaisen matkan Rebekka on kulkenut kohti omaa artistiuttaan ja omannäköistä elämää ja sitä miten hän on päätynyt tekemään musiikkia ja näyttelemään.
Rebekka kertoo oppimishaasteistaan, siitä miten klassinen pianon soitto tuntui haastavalta ja miten lauluntekijyyden sekä luovuuden kautta musiikki muodostui paikaksi, jossa kaiken sai tehdä omalla tavallaan.
Jakso sukeltaa myös Rebekan luomisprosessiin. Siihen miten biisi syntyy, miten sietää epävarmuutta ja miksi on tärkeää tehdä myös niitä noloja ja keskeneräisiä biisejä. Hän kertoo työskentelyn aloittamisen haasteista ja siitä miten säätelee omaa työskentelyään ja ajankäyttöään. Rebekka kertoo miten hän on saanut näkyvyyttä ja verkostoa sekä saanut oman musiikkinsa kuuluviin. Puhutaan myös toimeentulosta ja musiikillisista tavotteista.
Rebekka kertoo myös arvoistaan ja siitä mikä häntä motivoi sekä siitä, miten vaikeissakin kokemuksissa voi jälkikäteen nähdä kauneutta. Hän pohtii, miten vastoinkäymisten ja lukuisten kouluhakujen kautta päätyi opiskelemaan musiikkia ja sitä mitä hyötyä opiskeluista on ollut. Yksi asia on johtanut toiseen ja on vienyt eteenpäin elämässä, kun on uskaltanut olla utelias omia mielenkiintojaan kohtaan!
Tämä jakso on sulle, jos haaveilet luovasta työstä mutta epäilet itseäsi tai olet luovalla alalla. Jos kamppailet riittämättömyyden tunteiden kanssa tai kaipaat inspiraatiota ja rohkaisua lähteä kohti sitä omaa juttuasi, tää on sulle!
Rebekan viesti on lempeä mutta selkeä: seuraa sitä mikä kiinnostaa ja alkuun laske rima mahdollisimman alas

11. Yhteys itseen ja toisiin – erillisyyden kautta aitoon yhteyteen (vuorovaikutus, NVC)

Tässä jaksossa puhumme vuorovaikutuksesta – siitä näkymättömästä tilasta, jossa ihmissuhteet joko rakentuvat tai rikkoutuvat. Syntyisikö parempi maailma pelkästään sillä, että kaikki osaisivat vuorovaikuttaa väkivallattomasti? Meidän mielestä ehdottomasti kyllä.
Vuorovaikutus ei ole meidän persoonamme, vaan opittuja toimintamalleja. Se koostuu muun muassa hermoston reaktioista, tunteista, defensseistä, kiintymyshistoriasta ja lapsuudessa opituista tavoista olla suhteessa toisiin. Siksi sitä voi myös opetella uudelleen.
Keskustelemme NVC:stä (non violent communication); myötäelävästä ja väkivallattomasta vuorovaikutuksesta ja siitä, miten pelkkä validointi – toisen kokemuksen tunnistaminen ja kuuleminen – voi muuttaa ihmisen kokemusta ja jopa elämän suuntaa.
Moni meistä on oppinut väkivaltaiseen vuorovaikutukseen jo lapsena. Niissä tunteita ei kohdata sen sijaan tarjotaan mielipiteitä, ratkaisuja tai selityksiä. Mutta usein ihminen ei tarvitse neuvoa – vaan sitä, että hänen kokemuksensa ja tunteensa tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi, hänet kohdataan ihmisenä. Kuuntelu onkin yksi tärkein osa väkivallatonta vuorovaikutusta. 
Vuorovaikutuksessa tärkeässä asemassa on myös erillisyys ja yhteys itseensä. Ja paradoksaalisesti juuri erillisyys on tie aitoon yhteyteen!
Puhumme jaksossa miksi vuorovaikutus menee helposti puolustukseen tai väärinymmärryksiin. Miten niin moni asia vaikuttavat siihen, miten kohtaamme toisia. Miltä tuntuu, kun tunnetta ei kohdata vuorovaikutuksessa. Mitä tarkottaa gaslightaus, entä emotionaalinen kypsyys sekä miten omia rajoja ja tarpeita voi alkaa sanoittaa. 
Monelle meistä vaikeimmat haavat ovat syntyneet juuri vuorovaikutustilanteissa ja ihmissuhteissa. Siksi myös paraneminen tapahtuu usein vuorovaikutuksessa. Korvaavien kokemusten ja kuulluksi tulemisen kautta. Puhutaan myös siitä miten valitettavasti kaikki ihmiset eivät kykyene kohtaamaan toisia vaikka kuinka yrittäisi kaikkensa oman vuorovaikutuksensa kanssa. Ja joskus rauha löytyykin sen ihmissuhteen ulkopuolelta.
Tämä jakso on henkilökohtainen ja haavoittuva keskustelu siitä, mitä tarkoittaa opetella vuorovaikutusta uudelleen – koittaa rakentaa uudenlaista yhteyttä itseensä, omiin tunteisiinsa ja löytää aito yhteys toisiin ihmisiin sen kautta.💜 
Puhutaan siitä mitä konkreettista voi tehdä parantaakseen omaa vuorovaikutustaan. Nää on haastavia asioita ja tässä ollaan itsekkin ihan nöyriä oppipoikia. Muutos lähtee siitä että aletaan tunnistaa meidän haitallisia vuorovaikutusmalleja ja pikku hiljaa muuttamaan niitä.💫

12. Yhteys suurempaan – miksi ja miten me löysimme sen uskontojen ulkopuolelta

Tässä jaksossa puhutaan aiheesta, joka voi olla monelle herkkä, pelottava ja hyvin henkilökohtainen. 
Jaetaan jaksossa omia kokemuksia, tunteita ja näkemyksiä henkisyydestä, järjestäytyneistä uskonnoista ja maailmankatsomuksesta – ilman tarkoitusta tuomita kenenkään uskoa. Uskonvapaus kuuluu kaikille! Kerrotaan meille vaikeista kokemuksista ja syistä sen takana miksi me ollaan valittu erota kirkosta. Kaikki jaksossa kerrottu nojaa meidän omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, ei yleiseen totuuteen.
Puhutaan siitä, miten olemme löytäneet oman boheemin tavan olla yhteydessä suurempaan ja maailmankaikkeuteen kirkosta eroamisen jälkeen. Kerrotaan miten ollaan saatu sen jälkeen paljon voimaa ja lohtua hengellisyydestä ja miten hengellisyys on iso osa meidän arkea ja arvo elämässä. Kaikki ei ole aistein havaittavaa – ja silti se voi olla totta kokemuksellisesti ja tunteina. Omaa uskoa ei tarvitse osata selittää sanoin muille. 
Käsitellään myös uskonnon roolia ja erilaisia systeemejä ja tapoja mitä siihen liittyy. Puhutaan siitä miten kaikki ihmiset ja yhteisöt tulkitsevat eritavalla uskonnon käskyjä ja oppeja. Miten uskonnon tai jumalan voi kokea rankaisevana, pelottavana ja uhkana, luoden lisää turvattomuutta vaikka päätarkoitus olisi hyvä: lohtu ja turva. Kuinka lapsena voi olla turvatonta ja hämmentävää jäädä yksin uskoon ja uskontoon liittyvien oppien ja tunteiden kanssa, omaan taustaan nojaten. Miten muut asiat kuten kasvatuksen ja ympäristön moraalikäsityksen voi yhdistää lapsena uskonnollisuuteen ja käsitykseen hyvästä ja pahasta. Käsitellään myös henkisyyden varjopuolia kuten spiritual nasrisisim ja spiritual bypassing.
Pohdimme miten suhtaudumme avioliittoon, eutanasiaan ja onko yksilön ja uskon vapautta, että lapsi liitetään uskontoon ennen kuin hän voi itse valita? Jaetaan kokemuksia uskonnollisesta kasvatuksesta ja hengellisestä väkivallasta. Miten pelottelu, syyllisyys ja häpeä liittyvät uskontoihin. Miten rukoilusta tai muusta hengellisestä rituaalista voi tulla pakonomainen tarve yrittää kontrolloida omaa elämäänsä, tai lisätä ylivastuullisuutta tuoda turvaa itselleen ja läheisilleen. 
Meidän mielestä kukaan ei tule antamaan syntejämme anteeksi, meidän täytyy itse elää sellaista elämää ja toimia sen mukaan, jotta voimme ottaa vastuun ja kantaa tekomme. Uskotaan, että meidän täytyy antaa itse itsellemme anteeksi ja olla lempeitä itseämme kohtaan. Ei koeta, että lopussa odottaa palkinto tai rangaistus, jonka joku ulkopuolinen määrittelee jos on tarpeeksi ”hyvä” tai ”paha”. Pohditaan muutenkin mustavalkoista hyvän ja pahan käsitettä, jonka lapsena voi kehittää itselleen ja joka voi vaikuttaa paljon kehittyvään identiteettiin ja siihen miten kokee maailman. Puhutaan polarisaatiosta.
Mietitään yhteiskunnallisesti lasten uskonnon opetusta kouluissa ja sitä miten meidän mielestä, sitä olisi hyvä yhdenvertaistaa kaikille yhteiseksi maailmankatsomus opiksi.
Pohditaan myös juhlapyhiä ja perinteitä. Perinteiden herättämät tunteet, lapsuuden joulujen värittämät muistot ja niiden vaikutus sekä omanlaisten uusien tapojen luominen. Miten me vietetään esim. joulua nykyään. Mietitään myös elämän merkitystä ja esoteerisesta psykologiasta sekä meidän ajatuksista maallisen kuoleman jälkeisestä ajasta sekä kiitollisuudesta. 
Tavoitteena on turvallinen tila, jossa jokainen voi etsiä oman tapansa uskoa, ajatella ja olla. Mutta herättää ajattelemaan, reflektoimaan ja kyseenalaistamaan totuttuja malleja - boanamaiseentyyliin kannustamaan löytämään sen oman tapansa uskoa ja saada uskoa ihan siihen mikä itsestään tuntuu hyvältä❣️

13. Elämäntavat – kyseenalaista rohkeasti, valitse tietoisesti ja toteuta lempeästi! (some, media, ruokavalio)

Tässä jaksossa pysähdytään arjen pienten mutta merkityksellisten valintojen äärelle. Mitä oikeasti tarkoittaa elää omannäköistä elämää maailmassa, joka jatkuvasti kertoo meille miten pitäisi olla, syödä, näyttää ja ajatella. Puhumme boheemista tavasta suhtautua elämään – vapaudesta, kyseenalaistamisesta ja siitä, ettei kaikkea tarvitse niellä sellaisenaan. 
Sukellamme somen vaikutukseen arjessamme ja miten sen läsnä olo tuntuu koko ajan lisääntyvän. Miten dopamiini ja some koukuttavat sekä miten ne voivat ahdistaa ja tehdä sellaisen tunteen kuin olisi kehon ulkopuolella ja se elämä ei tapahdu tässä. Puhutaan myös miten yhteydenpito somen myötä muihin ihmisiin on muuttunut paljon jo meidän elinajan aikana. Kerrotaan aitojen kohtaamisten kaipuusta ja siitä, miten jatkuva saatavilla olo vaikuttaa meihin.
Kerrotaan median vaikutuksesta meihin ja miksi valikoidaan tarkkaan mistä ja mitä katsomme jos katsomme ja miksi ei esim. katsota uutisia. 
Pohdimme myös dopamiinia, keskittymiskykyä ja tyhjän tilan merkitystä luovuudelle ja hyvinvoinnille maailmassa, jossa mikään hetki ei tunnu enää olevan hiljainen. Miten me tietoisesti jätetään arkeemme tyhjää tilaa. Puhutaan paljon itsesäätelystä.
Käsittelemme myös ruokasuhdetta: intuitiivista syömistä, kontrollia vs lempeyttä ja sitä, miten omat arvot, terveys ja elämäntilanne voivat joskus olla ristiriidassa keskenään. Miten ruokaankin on hyvä suhtautua tietoisesti. 
Lisäksi puhumme miten omat valinnat, pienetkin, vaikuttavat ympäristöön ja millaista tasapainoa voi rakentaa ilman ääripäitä. Miten koetaan, että tietoiset ja vastuulliset valinnat nykyaikaa ja ihan jokaisen meistä vastuu miettien ympäröivää maailmaamme.
Jos olet lapsena oppinut ansaitsemaan arvosi suoritusten kautta, voi olla että mikään teko ei koskaan riitä ja näin rima kasvaa kokoajan korkeammaksi. Tällöin tärkeintä on suhtautumisen muuttaminen itseensä. Lopulta kyse ei ole suorittamisesta vaan siitä, että arki tuntuu hyvältä ja elämisen arvoiselta. Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan kantavat pidemmälle kuin yksikään tiukka sääntö!💜

14. Ranja Omaheimo – passiivisuudesta toimijuuteen

Tuntuuko susta välillä siltä, että maailma on liian iso ja raskas – eikä yhdellä ihmisellä ole oikeasti mitään vaikutusta? Entä jos hiljaisuus ja sivusta seuraaminen onkin juuri se, mikä pitää asiat ennallaan?
Jaksossa vieraana lavarunoilija ja aktivisti Ranja Omaheimo. Keskustellaan siitä, miten voi siirtyä passiivisuudesta toimijuuteen – mitä voi oikeasti tehdä, kun on maailmantuska ja uutiset kuormittavat? Oli se sitten ilmastoahdistus, maailmanpoliittinen tilanne, tai eläinten ja luonnon tila. Mitä voit itse tehdä, tai voitko ylipäätään yhtenä ihmisenä kaikkien joukossa vaikuttaa mihinkään?
Puhutaan siitä, miksi pelkkä murehtiminen ja hiljaisuus harvoin johtavat muutokseen. Sen sijaan keskitytään konkreettisiin tapoihin vaikuttaa: arjen tekoihin ja valintoihin, “rahalla äänestämiseen”, vuorovaikutukseen ja siihen, miten jokainen meistä voi omalla toiminnallaan muuttaa ympäröivää kulttuuria – ihan pienilläkin teoilla ja muutoksilla omassa elämässään. Pelkästään jo esimerkiksi vihapuheeseen ja rasismiin puuttumalla voi vaikuttaa paljon.
Mietitään somea ja sitä, miten sen avulla kaikilla on tietyllä tavalla enemmän vaikutusvaltaa sekä mahdollisuus tulla näkyväksi ja kuulluksi isommallekin yleisölle. Puhutaan somen vihapuheesta ja siitä, miten helposti monet käyttävät ääntään siellä väkivaltaiseen vuorovaikutukseen. Miten puhumalla avoimesti omista arvoista ja aatteistaan tai ajamalla itselle tärkeitä asioita, altistuu helposti vihapuheelle ja arvostelun kohteeksi.
Puhutaan myös aktiivisemmista tavoista vaikuttaa. Mietitään, miten voi vaikuttaa toimivasti ja väkivallattomasti ja millainen on mm.toimiva mielenosoitus. Ranja kertoo muun muassa, miten muutaman ihmisen voimin lopetettiin laittomat metsähakkuut Stansvikissä ja miten omia resurssejaan sekä vahvuuksia voi käyttää yhteiseksi hyväksi.
Miksi Ranjalle on tärkeää olla aktiivisesti mukana järjestöissä tai yhteisöissä, jotka ajavat hänelle tärkeitä arvoja? Puhutaan myös rohkeudesta puuttua asioihin sekä siitä, mistä halu muuttaa maailmaa Ranjalle kumpuaa.
Me ei olla irrallisia tästä maailmasta. Ollaan kokoajan jatkuvassa yhteydessä ihmisiin, luontoon, rakenteisiin ja ympäristöön. Me hengitetään samaa ilmaa, vaikutetaan toistemme hermostoihin, siirretään tunnetta, turvaa ja pelkoa eteenpäin. Siksi pienillä teoilla ja kaikilla valinnoillamme on merkitystä joka päivä. Ja siksi muutos lähtee omasta rohkeudesta katsoa ja toimia toisin.
Jakso muistuttaa, että vaikuttaminen ei ole kaikki tai ei mitään - eikä siitäkään kannata tehdä suorittamista. Vaikuttamisen voi tehdä lempeästi osaksi omaa arkea ilman, että se on yksi iso teko. Tekemällä tietoisista valinnoista uuden normaalin arjen.
Me luodaan meidän todellisuutta kokoajan yhdessä<3
✨ Be the change you want to see.

15. Kauden reflektio – epämukavuus ja epävarmuus osana kasvua

Meistä tuntuu, että usein meille myydään ajatus, että kasvu ja epämukavuusalueelle astuminen on inspiroivaa ja voimaannuttavaa. Mutta se ei ole vain sitä, ainakaan heti ja joskus se ei ole sitä ollenkaan. Millainen prosessi voikin odottaa?
Millainen prosessi tää podcast on ollut tähän asti meille? Onnistuttiinko tavotteissa ja oman idean tuomisesta toteen?
Tässä kauden päätösjaksossa puhutaan tästä matkasta passiivisuudesta toimijuuteen. Puhutaan rehellisesti siitä, mitä tapahtui, kun lähdettiin isosti kohti omia suojamekanismeja, traumatriggereitä, omia haitallisia ajatusmalleja, sisäistettyjä kriittisiä ääniä, omaa totuutta ja näkyväksi tulemista. Reflektoidaan sitä kohtaa kun uudet toimintatavat ja tapa olla eivät ole vielä ehtineet integroitua itseensä ja hermostoon. Kun sisällä tuntuu tyhjältä sekä turvattomalta. 
Olenko minä oikeasti tuo, sanoinko nuo asiat ääneen, mitä musta ajatellaan…Miten koko prosessi on ollut erillisyyden ja oman identiteetin vahvistamista sekä tietynlainen individualisaatio prosessi. Onko erillisyys tuonut yhteyttä muihin ihmisiin tässä vaiheessa?
Mitä kaikkia eri fiiliksiä ja aaltoliikkeitä boanapodi on herättänyt meissä ja meidän ympäristössä. Miten tää projekti on auttanut ihan uudella tavalla löytämään itsemyötätuntua itseään kohtaan. Miten kaikki luova tekeminen voi olla tosi kuormittavaa ja miten tähänkin liittyy itsesäätely niin voimakkaasti.
Matka ei ole tuntunut vain kasvulta. Se tuntui epävarmuudelta, turvattomuudelta ja siltä, että olisi mennyt taas taaksepäin. Vaikka tämä on normaalia terapeuttisissa prosesseissa, se silti yllätti taas kerran.
Tämä ei ollut vain projekti – vaan peili, triggeri ja prosessi. Ei pelkästään se, että puhuu omista traumoista, vaan myös se, että yrittää samalla muuttaa omaa tapaa olla. Hypätä turvattomaan ja samalla rakentaa sinne turvaa. Miten usein ymmärrys asioista tulee ennen kun kokee turvaa.
Miten projektissa konkreettisesti elettiin vastaan muutta vanhaa toimintaa kuten miellyttämistä, hyväksytyksi tulemista, hiljaisuutta, uskomusta ettei omia mielipiteitä ja kokemuksia ole turvallista sanoa ääneen, herättää tunteita toisissa, tuoda itseään ja ajatuksiaan esiin ja näkyväksi.
Pelko, häpeä, syyllisyys ja rangaistuksen pelko nousivat pintaan kun vanhat sisäiset kriittiset äänet saivat taas valtaa. Ja haavoittunut sisäinen lapsi tuli näkyviin. Miten kasvu tuntuu aluksi hajoamiselta enemmän kuin nousulta ja voimaantumiselta?
Kiitos kaikille kaudella matkalla olleille<3 Ja kaikille palautteista❣️
Pidetään yhtä ja kuullaan taas…ja muista uskalla kyseenalaistaa ja elää tavallasi ja oo #boana4life💜💫